Epäonninen työmatka

Mia Meriläisen elokuinen työmatka Tallinnaan päättyi kertakaikkisen ikävästi – kirjaimellisesti päin seinää.

Koko työtiimi oli vuokrannut Segway-henkilökuljettimet käyttöönsä Tallinnassa kiertelyä varten. Mia ei ollut ajatuksesta aluen alkaenkaan kovin innostunut. Seisominen kahden pyörän päällä tuntui huteralta ahtailla mukulakivikaduilla. Häntä mietitytti myös, kuulevatko ihmiset heidän lähestymistään hyvinkin äänettömillä kulkupeleillä. Erään porttikongin kohdalla katu oli epätasainen, jolloin Mian Segwayn pyörät joutuivat epätasapainoon ja kuljetin kääntyi jyrkästi vasemmalla, päin seinää. Mia kaatui pahoin, eikä päässyt omin avuin ylös.

Vamman vakavuus paljastui

Ambulanssilla sairaalaan päästyään hänelle selvisi, että sääriluun yläosa oli pahoin pirstaloitunut sekä polvikierukka hajonnut. Myös pohjelihas oli irronnut kiinnikkeistään. Vamma oli vakavuudeltaan pahin mahdollinen hoitohenkilökunnan käyttämän vakavuuspisteytyksen mukaan ja sai maksimipistemäärän 5 – ja vieläpä plussan päälle.

Tallinnassa jalkaan asennettiin tuki, joka piti jalan osia paikoillaan sen ajan, kun Mia kuljetettiin laivalla Suomeen saamaan jatkohoitoa. Laivalla Miaa oli vastassa kaksi ensihoidon sairaanhoitajaa, jotka varmistivat hänen pääsynsä perille Töölön sairaalaan.

Vaativa leikkaus

Leikkaus voitiin tehdä vasta reilun viikon kuluttua, kun turvotus oli ensin laskenut. Ortopedi poimi luunsirpaleet, jauhoi ne ja istutti ne takaisin luutumaan. Titaaniosiakin oli käytettävä, jotta jalka saatiin kuntoon. Leikkauksen teki ortopedi, joka oli hiljattain väitellyt sääriluun yläosan murtumista, joten Mia sai onnekseen hyvin asiantuntevaa hoitoa.

Arjesta oli tullut todella hankalaa

Toiset kaksi viikkoa Mia vietti sairaalassa toipumassa. Kotiin oli kuitenkin lähdettävä, vaikka jalalle ei edelleenkään saanut varata yhtään painoa ja voimat olivat huvenneet. Alkuun kotiapulainen auttoi Miaa, siivosi ja kävi kaupassa.

Ihmeellisen siisti haava ja nopea luutuminen

Muutaman viikon kuluttua kotiutumisesta Mia kutsui lymfahoitajan kotikäynnille, koska leikatun jalan nestekierto ei toiminut. Jalkaa oli koko ajan pidettävä kohotettuna veren pakkautumisen estämiseksi.

Lymfahoitaja suositteli silloin Mialle BEMER-hoitoa, jolla voitaisiin tukea verenkiertoa. Mia tarttui tilaisuuteen ja otti BEMER-laitteen heti käyttöönsä. Alkuun hän otti perushoitoja hoitoalustalla maaten, mikä olikin helppoa, kun kaikenlainen liikkuminen oli vaivalloista ja jalka kipeä.

Kaunis haava ennakoi hyvää paranemista

Leikkaushaava parani erittäin hyvin. Kun hoitaja tuli poistamaan haavaa kiinni pitäneitä niittejä, hän mainitsi, ettei ollut vielä milloinkaan nähnyt yhtä siistiä haavaa. Myös Mia oli huomannut, että haava parani mallikkaasti ja oli oikein ”kaunis”.

Luutuminen oli myös tapahtunut vinhaa vauhtia. Kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta Mia pystyi varaamaan koko painonsa leikatulle jalalle. ”Fysioterapeutti oli ällistynyt, koska yleensä näin vakavan vamman jälkeen luutuminen on hitaampaa”, kertoo Mia tyytyväisenä. Myös leikanneen ortopedin mukaan toipuminen oli ollut todella nopeaa vamman vakavuusaste huomioon ottaen.

Keho korjaa itse itseään

”Kaikenkaikkiaan olen itsekin yllättynyt nopeasta toipumisesta, koska olen jo 46-vuotias, eikä kehon toipumis- ja uusiutumiskyky ole enää samaa luokkaa kuin aivan nuorella ihmisellä”, toteaa Mia.

BEMER®-hoidot jatkuvat, myös sokeriarvot normalisoituneet

Mialle hoidoista on tullut tärkeitä ja ne kuuluvat päivittäiseen rutiiniin. Perushoitojen ohella Mia on alkanut käyttää intensiivisempää paikallishoitoa jalalleen hoitovyöllä sekä ottaa myös uniohjelman nukkuessaan.

Vaikka jalan kuntouttaminen on vienyt paljon huomiota, Mia kävi myös mittauttamassa ennen onnettomuutta koholla olleen verensokerinsa uudelleen. Hän mietti, kuinka usean kuukauden vähäinen liikunta on vaikuttanut hänen terveyteensä. ”Sokeriarvot olivat kuitenkin yllätyksekseni normalisoituneet”, ihmettelee Mia.

Mia on voinut vähitellen lisätä liikuntaa jalan paranemisen myötä ja kuntouttaa jalkaansa vesijuoksulla sekä kävelemällä. ”Vieläkin on työtä tehtäväksi jalan kuntoutumisen kanssa ja käytän edelleen kävelykeppiä etenkin ruuhkaisilla Helsingin kaduilla – osin siksikin, että ihmiset ymmärtäisivät varoa ohi kulkiessaan”, kertoo Mia.

”Muillekin tarvitsijoille olen mielelläni BEMER-hoitoa suositellut”, hän hymyilee.

Hyvä verenkierto parantaa luusolujen muodostumista

Emme usein tule ajatelleeksi, että luissakin kiertää veri tai että luut olisivat elävää ja uusiutuvaa kudosta. Näin se kuitenkin on. Ja jotta luusolut, osteoblastit, voisivat uusiutua, tarvitsevat ne hyvän hapen ja ravinteiden tarjonnan verenkierron mukana. Mikäli verenkierto on luissa heikkoa, eivät luusolutkaan voi toimia optimaalisesti.

Fysikaalinen BEMER®-verisuoniterapia parantaa heikentynyttä mikroverenkiertoa kaikkialla kehossa, myös luissa. Tänä vuonna ilmestynyt tutkimus, jossa luista löydettiin uusia mikroverisuonia, vahvistaa edelleen mikroverenkierron merkitystä luuston terveydelle. Samalla tavalla hyvä mikroverenkierto edesauttaa muidenkin kudosten, kuten ihon, paranemista.

Artikkeli perustuu haastateltavan omiin kokemuksiin, jotka eivät ole yleistettävissä. Mikroverenkierron paremman toiminnan seuraukset ovat yksilöllisiä elimistön tilanteesta riippuen.

Lämpimät kiitokset Mialle haastattelusta ja hyvää jatkoa kuntoutumiseen!

BEMER-terapian vaikutukset perustuvat parantuneeseen mikroverenkiertoon

BEMER-verisuoniterapia on fysikaalinen hoitomuoto, joka parantaa pienten verisuonten heikentynyttä verenvirtausta. Näin se auttaa palauttamaan riittävän hapen ja ravinteiden tarjonnan kudossoluille ja poistamaan kudoksista kuona-aineita, minkä seurauksena kudoksilla, kuten vaikkapa luilla, iholla tai sisäelimillä, on paremmat edellytykset uusiutua ja toipua. Kivutkin usein lieventyvät.

Terapia ei siis lääkkeen tavoin ole kohdennettu poistamaan juuri tiettyä oiretta tai parantamaan juuri tiettyä sairautta, vaan se toimii tukemalla mikroverenkiertoa, jonka seurauksena kehollamme on paremmat mahdollisuudet korjata omaa toimintaansa monella tavalla.