Sari Kaijanmäki, 48 vuotias Porilainen kouluratsastaja on jo 40 vuotta ollut diabeetikko. Hänen nilkkansa murtui 2013 ja sen hoitamisessa tuli ongelmia, jotka johtivat lopulta jalan vammautumiseen. Tästä seurasi myös hermovaurio, joka taas johti puolestaan lihasten surkastumiseen pohkeessa, reidessä ja pakarassa.
Tilanteeseen ei löydetty apua enää lääketieteellisistä hoidoista.
Vuonna 2014 Sari alkoi käyttämään fysikaalista verisuoniterapiaa ja hoidon edetessä hän huomasi jalan lihasten vahvistuvan. Parantuneella verenkierrolla oli vaikutus lihasten kuntoutumiseen.
Jalka on kuitenkin vammautunut.
Ratsastajana hän sai vammaisluokituksen marraskuussa 2015 ja valittiin Suomen para-maajoukkueeseen 2015 joulukuussa.
Edessä oli kuitenkin lisää suuria haasteita.
Sari joutui pahoinpitelyn uhriksi joulukuussa 2015. Seurauksena kolme kallonmurtumaa. Tilanne oli erittäin vakava ja kyseenalaista oli pystyisikö hän vielä kävelemään tai puhumaan. Sairaalassa vierähti kuukausi ja sen jälkeen alkoi toipuminen kotona.
Fysikaalinen verisuoniterapia oli ahkerassa käytössä.
Sari on toipunut vakavasta tilanteesta erittäin nopeasti. Kolmen kuukauden kuluttua hän on jo työelämässä takaisin, kävelee normaalisti ja ratsastaa. Kehon korjaantuminen on ollut vauhdikasta ja hänelle ei tule jäämään tästä episodista pysyvää vammaa.
Sari odottaa innolla tulevia haasteita ratsastuksessa ja halusi kertoa tarinansa, mikäli siitä olisi jollekin toiselle apua.
Kuntoutuminen on elimistön korjaustyötä.
Solujen parempi aineenvaihdunta tukee korjausprosesseja elimistössä. Fysikaalinen verisuoniterapia vaikuttaa verenkiertoon pienimissä verisuonissa ja tämä mahdollistaa aineiden tehokkaamman kulkeutumisen myös traumakohdassa. Kudostusvotusta saadaan vähentymaan, jolloin usein kipukin helpottaa. Parantunut aineenvaihdunta kudoksissa vähentää tulehdusalttiutta ja kuntoutuminen etenee ripeämmin.
BEMER-terapian vaikutukset perustuvat parantuneeseen mikroverenkiertoon
BEMER-verisuoniterapia on fysikaalinen hoitomuoto, joka parantaa pienten verisuonten heikentynyttä verenvirtausta. Näin se auttaa palauttamaan riittävän hapen ja ravinteiden tarjonnan kudossoluille ja poistamaan kudoksista kuona-aineita, minkä seurauksena kudoksilla, kuten vaikkapa luilla, iholla tai sisäelimillä, on paremmat edellytykset uusiutua ja toipua. Kivutkin usein lieventyvät.
Terapia ei siis lääkkeen tavoin ole kohdennettu poistamaan juuri tiettyä oiretta tai parantamaan juuri tiettyä sairautta, vaan se toimii tukemalla mikroverenkiertoa, jonka seurauksena kehollamme on paremmat mahdollisuudet korjata omaa toimintaansa monella tavalla.
Artikkeli perustuu haastateltavan omiin kokemuksiin, jotka eivät ole yleistettävissä. Mikroverenkierron paremman toiminnan seuraukset ovat yksilöllisiä elimistön tilanteesta riippuen.