Uni maistuu, eikä istuminen ole enää piinaa, kun jalat eivät vaivaa

63-vuotias Riitta Hassinen ehti kärsiä levottomista jaloista päälle kolmikymppisestä asti, mutta nyt oireet ovat olleet pois jo yli kahdeksan vuotta. Se on ollut mahtava helpotus, koska enää ei tarvitse kärsiä unenpuutteesta ja istuminen sekä vaikkapa lukemiseen keskittyminen, onnistuu ihan eri tavalla, kun jalkoja ei kivistä jatkuvasti.

Levottomat jalat vaikeuttivat elämää monella tavalla

Riitta toimi sairaanhoitajana lastenosastolla silloin, kun vaivat noin 35-vuotiaana alkoivat haitata enemmän. ”Muistan, kuinka vaikeaa oli etenkin yövuorossa tai raporteilla ja palavereissa istua paikallaan. Jouduin jatkuvasti liikuttelemaan jalkojani kipujen hillitsemiseksi. Samoin juna- tai lentomatkoilla oli piinallista istua paikallaan.”

Vierustovereilta Riitta sai aika ajoin paheksuvia katseita. ”Pitivät minua varmaan omituisen levottomana, mutta ei heiluttelua voinut estää. Jalkoja pakotti ja sääriä viilteli aaltoileva kipu istuessa melkeinpä jatkuvasti”, muistelee Riitta.

Myöskään nukahtamisesta ei säärien pakotuksen vuoksi meinannut tulla mitään. Kaikki konstit, mistä vähänkin apua sai, oli otettava käyttöön. Polviin asti ylettyvät villasukat, paksut peitot ja joskus niiden päällä vielä avaruuslakana vasta auttoivat jalkoja rauhoittumaan ja nukahtaminen lopulta onnistui.

Parin tunnin kuluttua tuli herätys siihen, kun hiki virtasi. Peitoista oli silloin kuoriuduttava, jotta pääsi jatkamaan unia. Riittaa vaivasi myös aikainen aamuherääminen, joten yöunet jäivät vuosikausiksi liian lyhyiksi melkeinpä joka yö. Se tietysti vaikutti jaksamiseen päivisin. ”Ihanaa, että ne ajat ovat ohi”, Riitta huokaa.

Nivelkivut yltyivät

Levottomien jalkojen ohella Riittaa vaivasivat myös nivelrikosta johtuvat säryt ja jäykkyys, jotka yltyivät vuosien myötä. Aamulla sängystä ylösnousu tapahtui yhä hitaammin, kun kroppa piti ensin liikutella taipuisaksi. Nivelkivut vaivasivat erityisesti lonkissa ja toisessa polvessa. Kulumat olivat sellaiset, että keinonivelleikkauksia jo suunniteltiin.

Kun liikkuminen kävi kovin tuskalliseksi, Riitta joutui jäämään pois sairaanhoitajan työstä vuonna 2002 ja siirtymään fyysisesti kevyempään työhön.

Fysikaalinen BEMER-terapia tuli tutuksi ystävien kautta

Ystävänsä luona kyläillessään vuonna 2011 Riitta kuuli fysikaalisesta verisuoniterapiasta ensimmäisen kerran eräältä paikalla olleelta. Hän ei vakuuttunut asiasta ollenkaan: ”Mietin, että mikä lie laite. Ei kiinnostanut.”

Myöhemmin samana vuonna hän kuitenkin kuuli laitteesta uudemman kerran ystäväperheeltään. He olivat saaneet terapiasta hyviä tuloksia. ”Olin edelleen skeptinen, mutta ajattelin, että voisihan sitä kuitenkin kokeilla. Jos yhtään saisi apua lonkka- ja polvikipuihin, niin hyvä olisi, kun särkylääkkeistäkään ei enää apua tullut. Sittenhän sen näkisi.”

Apua alkoi tulla – ennakkoluuloista huolimatta

Kolmen käyttöpäivän jälkeen Riitta pääsi eroon aamuyön unettomuudesta. ”En silti uskonut, että se johtuisi terapiasta. Yritin löytää muita syitä muutokselle.”

Kolmen viikon käytön jälkeen mies kysyi aamulla, että mitä nyt. Alkuun Riitta ei ymmärtänyt kysymystä, mutta sitten alkoi raksuttaa, että hänhän oli vauhdilla noussut sängystä ylös ja kipittänyt rappuja alakertaan. Tällaisia nopeita ja notkeita lähtöjä ei oltu nähty aika moneen vuoteen, kun yleensä oli tarvittu 15 – 20 minuutin venyttely, ennen kuin pääsi pystyasentoon. Tämän havainnon jälkeen Riitan mieskin alkoi käyttää hoitoa säännöllisesti ja pääsi muutamassa kuukaudessa eroon päivittäin vaivanneista selkäkivuista.

Viiden viikon käytön jälkeen Riitan lonkka- ja polvikivut olivat hellittäneet kokonaan ja Riitta pääsi eroon lopuistakin särkylääkkeistä. Matkan varrella hän oli voinut niitä jo vähentää särkyjen hellittäessä.

”Olihan se itsellekin myönnettävä tässä vaiheessa, että kyllä hoidossa saattaa joku vaikutus olla. Päätin hankkia laitteen itselleni – eikä sitä päätöstä ole tarvinnut katua.”

Levottomat jalat lakkasivat oirehtimasta huomaamatta

Kun Riitta kysyi laitteen myös hankkineelta lähisukulaiseltaan, että mitä hyötyä hän oli hoidosta saanut, totesi tämä, että paras apu oli tullut levottomiin jalkoihin. Ne eivät enää vaivanneet. Vasta silloin Riitta huomasi, että eihän hänelläkään ollut enää vaivoja ollut.

”On aika hämmästyttävää, kuinka ihmiset unohtavat vaivansa, kun ne paranevat. Olen huomannut tämän monen muunkin kohdalla vuosien varrella.”

Lonkkaleikkaus 2018

Riitta pärjäsi nivelrikkoisten lonkkiensa kanssa aina vuoteen 2018 asti, jolloin ne leikattiin. ”Vaikka kulumat etenivät, sain aina BEMER-hoidolla kivut kuriin ja pystyin pitkittämään leikkaukseen menoa useilla vuosilla. Leikkauspöydälle veivät röntgenlöydökset eikä kipu.”

Riitalla oli BEMER mukana myös sairaalassa ja hän toipui leikkauksista nopeasti.

Mitä olisi voinut tapahtua, jos BEMER-hoitoa ei olisi ollut?

Tätä Riitta on pohtinut useaankin kertaan: ”Luulenpa, että lonkat olisi leikattu jo 2011, kivut olivat silloin niin kovat ja liikkuminen vaikeaa. Myös polvi, joka ei enää vaivaa, olisi luultavasti jouduttu leikkaamaan ja sormien sekä jalkaterien nivelrikko olisi alkanut vaivaamaan enemmän. Levottomat jalat vaivaisivat edelleen sekä unettomuus. Särkylääkkeitä kuluisi koko ajan huimia määriä – ja miten sitten olisi vatsan kunto… Yleiskunto olisi varmasti näiden vaivojen kanssa aivan eri luokkaa kuin nyt. Nyt voin tehdä sitä, mitä haluan, enkä vain sitä, mitä kivuiltani pystyn!

”BEMER on tuonut niin huiman hyppäyksen terveyteeni ja elämänlaatuuni, että sille on vaikea arvoa panna. Pidin alkujaan BEMER-laitteistoa liian kalliina, mutta kun nyt suhteutan hinnan saatuihin hyötyihin, ymmärrän, että sehän on todella edullinen – se on jopa säästänyt minulta ja yhteiskunnalta paljon rahaa terveydenhoitokuluissa. Olen todella kiitollinen, että se minun eteeni tuli!”

”Myös useat sukulaiseni ja tuttavani ovat saaneet terapiasta hyvän avun levottomiin jalkoihinsa ja kipuihinsa. Suosittelen lämpimästi BEMER-terapian säännöllistä käyttöä kaikille samoista vaivoista kärsiville.”

BEMER-terapian vaikutukset perustuvat parantuneeseen mikroverenkiertoon

BEMER-verisuoniterapia on fysikaalinen hoitomuoto, joka parantaa pienten verisuonten heikentynyttä verenvirtausta. Näin se auttaa palauttamaan riittävän hapen ja ravinteiden tarjonnan kudossoluille ja poistamaan kudoksista kuona-aineita, minkä seurauksena kudoksilla, kuten vaikkapa lihaksilla, luilla, iholla tai sisäelimillä, on paremmat edellytykset uusiutua ja toipua. Terapiasta on tutkitusti apua mm. kipuun, uneen ja yleiseen elämänlaatuun (1).

Terapia ei lääkkeen tavoin ole kohdennettu poistamaan tiettyä oiretta tai parantamaan tiettyä sairautta, vaan se toimii tukemalla mikroverenkiertoa, jonka seurauksena kehollamme on paremmat mahdollisuudet korjata omaa toimintaansa monella tavalla. Tästä Riitankin tapaus on hyvä esimerkki.

Se, että terapia on auttanut monilla levottomien jalkojen oireisiin, on loogista, koska levottomien jalkojen syynä on arveltu olevan jalkojen hapenpuutteen. Parantunut mikroverenkierto parantaa kudosten hapensaantia.

Lämmin kiitos Riitalle haastattelusta – ja hyvää terveyttä myös jatkoon! 

Lähde:

  1. Bohn W., Hess L., Burger R. The effects of the ”physical BEMER® vascular therapy”, a method for the physical stimulation of the vasomotion of precapillary microvessels in case of impaired microcirculation, on sleep, pain and quality of life of patients with different clinical pictures on the basis of three scientifically validated scales. J Complement Integr Med. 2013;10(Suppl):S5-12.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *