Oletko istunut koskaan kokouksessa tai lentokoneessa koko ajan jalkojaan liikuttelevan, levottomalta ja kärsivältä vaikuttavan ihmisen vieressä – vai oletko kentien itse se jalkojaan heilutteleva henkilö? Ärsyttävää ja henkilölle itselleen todella epämukavaa!

Syynä on todennäköisesti levottomat jalat -oireyhtymä, joka on päiviä ja erityisesti öitä rasittava oire. The European Brain Council:n raportin mukaan levottomat jalat -oireyhtymä (Restless Legs Syndrome = RLS, nykyisin myös Willis-Ekbom disease) on raskas taakka Euroopan terveydenhuoltojärjestelmille. Levottomat jalat -oireyhtymän diagnosoinnissa ja hoidossa on paljon viivästymisiä ja puutteita, mikä tekee oireyhtymästä kustannuksiltaan yhden Euroopan kalleimmista neurologisista sairauksista.

RLS on vakava neurologinen sairaus, jolla on korkea esiintyvyys – jopa 15% yli 40-vuotiaiden unettomuudesta arvioidaan johtuvan levottomista jaloista. Se aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä potilaille ja merkittäviä kuluja sekä oireesta kärsivälle, terveydenhuollolle että koko yhteiskunnalle.

Kaikki levottomat jalat oireyhtymästä kärsivät tietävät, ettei se ole mikään pikkujuttu, vaan enemmän tai vähemmän sekä päiviä että varsinkin öitä rasittava oire. Ulkopuoliset monesti ihmettelevät, mistä kohkataan – ei kai se nyt haittaa, jos silloin tällöin pitää liikutella jalkoja. Erityisen piinaavan oireista tekee niiden esiintyminen yöaikaan, jolloin unen puutteesta johtuva väsymys muodostuu merkittäväksi haitaksi päivittäiselle keskittymis- ja suorituskyvylle.

Oireisto

Levottomat jalat -oireyhtymä on kyseessä, jos oireita ilmenee vähintään kolme kertaa viikossa minimissään kolmen kuukauden ajanjaksolla. Levottomat jalat -oireyhtymä aiheuttaa sääriin, pohkeisiin ja jalkateriin epämiellyttäviä kivun, pistelyn, polttelun tai muutoin kuvattavia hankalaksi koettuja tuntemuksia.

Oireet esiintyvät erityisesti iltaisin ja öisin. Erityisen häiritseviä ne ovat myös hiukan väsyneenä paikallaan istuessa, esim. kokouksessa, junassa tai lentokoneessa. Oireet ovat yksilöllisiä laadultaan, voimakkuudeltaan ja kestoltaan ja joillakin niitä voi olla myös käsissä ja jopa vartalolla. Hankalat oireet pakottavat nousemaan ylös ja liikuttamaan raajoja.

Monenlaisia syitä taustalla

Levottomat jalat -oireyh­tymää tut­kitaan jatku­vasti. Kyseessä epäillään olevan neuro­lo­ginen sai­raus, jo­hon liit­tyisi keskus­her­moston dopa­mii­niai­neen­vaih­dunnan häi­riö. Oireyh­tymän toden­nä­köi­syyttä lisäävät perin­tö­te­kijät, naissu­ku­puoli, raudan puute, vai­kea kroo­ninen munuais­sairaus, dia­betesreuma, kilpirauhasen vajaatoiminta ja fibro­myalgia.

Myös tie­tyt lää­keaineet (tri­syk­liset masen­nus­lääkkeet, sero­to­niinin ta­kaisinoton es­täjät ja beeta­sal­paajat), kah­vi ja alko­holi voi­vat li­sätä oi­reita. Yli puolella kuitenkin esiintyy oireita ilman altistavaa tekijää tai sairautta.

On myös saa­tu viit­teitä geneet­tisten te­kijöiden vaikut­tavan oireyh­tymän esiintyvyyteen. Tutki­muk­sissa on tul­lut esille gee­nejä, jot­ka selit­tävät toi­silleen su­kua olevien ih­misten sairas­tu­mista oireyh­tymään.

Vie­lä ei kui­tenkaan ole saa­tu selvitettyä lopul­li­sesti sai­rauden synty­me­ka­nismia.

Syynä sittenkin jalkojen hapenpuute?

Aiem­masta tie­dosta poi­keten levottomat jalat -oireyhtymän syy voikin ol­la jal­kojen heikossa hapen­saan­nissa. Dip­lomi insi­nööri Aa­ro Sal­misen Tam­pereen ylio­pis­tossa julkaistu (2015) väitös­kirja osoittaa, et­tä levot­to­mista ja­loista kär­sivät po­tilaat kär­sivät hapen­puut­teesta ja­loissaan.

Ylei­sesti levot­tomien jal­kojen alku­perän on uskottu olevan ai­voissa. Sal­misen väitös­kirja haas­taa tä­män näke­myksen osoit­ta­malla, et­tä levot­to­mista ja­loista kärsi­villä poti­lailla on ja­loissaan mata­lammat happi­pi­toi­suudet kuin ter­veillä kontrol­li­hen­ki­löillä.

Jal­kojen happi­pi­toi­suuden sai tutkimuksissa kor­jattua ta­kaisin normaa­li­ta­solle levot­tomat ja­lat -oi­reen hoi­toon käytet­tä­vällä lääk­keellä. Sal­misen väitös­kirjan tu­lokset avaavat väy­liä levot­tomat ja­lat -oireyh­tymän ymmär­tä­mi­selle ja uu­sien hoito­muo­tojen kehi­tyk­selle.

Hoitokeinot oireiston lievittämiseen

Oi­reiden helpot­ta­mis­keinot ovat hyvin yksilöllisiä. Suuri osa hoitokeinoista pyrkii parantamaan ääreis­ve­ren­kiertoa, jo­ka saa pi­tämään ala­raajat tasa­läm­pöi­sinä. Hie­ronta ja vilvoit­telu lievit­tävät oi­reita vain vä­hän, läm­pö saattaa jo­pa pa­hentaa nii­tä. Jotkut saavat hetkel­listä apua ala­raa­jojen suihkut­te­lusta tai jalka­kyl­vyistä, joitakin taas hel­pottavat läm­pimät ja löy­sät yö­sukat tai säärys­timet ja osa saa apua avan­touin­nista tai kevyestä liikun­nasta päivällä ja illalla. Nukku­mi­sym­pä­ristön rauhal­li­suus, miellyttävyys ja viileys helpottavat nukahtamista.

Lisä­ra­vin­teilla (foo­li­happo, E-vi­ta­miini, mag­nesium ja rau­ta) sa­notaan myös olevan oi­reita helpot­tavia vaiku­tuksia. Niiden hoitovaste on hyvin yksilöllinen eikä niistä ole saatu sel­vää näyt­töä laa­joissa tutki­muk­sissa.

Oi­reita voi­daan hel­pottaa keskus­her­mostoon vaikut­ta­villa lääk­keillä, esim. Parkin­sonin lääkkeillä. Voima­kkaita ki­puja voi­daan hel­pottaa kipulääkkeillä. Tuleh­dus­ki­puihin ja lihas­kou­ris­tuksiin tarkoi­tetut lääk­keet ei­vät au­ta. Raudanpuutoksessa rautalääkkeet voivat helpottaa oireistoa, millä saattaisi olla myös yhteys raajojen hapensaantiin hemoglobiinin ja siten veren hapenkuljetuspotentiaalin paranemisen kautta. Akupunktiotakin on testattu, mutta hyödyistä ei ole vielä riittävää näyttöä.

Jotkut kovista ja pitkäkestoisista kivuista kärsivät eivät saa riittävää vastetta mistään lääkkeistä. Joskus he jopa turvautuvat äärimmäisiin keinoihin – esimerkiksi tuottavat tahallisesti toisenlaista, helpommin kestettävää voimakasta kipua itselleen.

BEMER-hoidosta hyviä kokemuksia

Fysikaalisella Bemer-verisuoniterapialla on saatu erittäin positiivisia kokemusperäisiä tuloksia levottomat jalat -oireyhtymän hoidossa. Säännöllisellä päivittäisellä terapian käytöllä useilla asiakkailla oireisto on pysynyt hyvin poissa. Terapiataukojen aikana oireisto palautuu vähitellen ennalleen.

Tulos on myös looginen ja uskottava, koska BEMER-terapia parantaa kehon heikentynyttä mikroverenkiertoa ja sitä kautta hapen tarjontaa kudossoluille, myös jaloissa. Kun terapia lopetetaan, heikentyy mikroverenkierto vähitellen alkuperäiseen tilaansa ja jalkojen hapensaanti vähenee, jolloin oireiden palautuminen on looginen seuraus.

Verisuoniterapiaa kannattaa siis kokeilla levottomien jalkojen oireisiin. Se on turvallinen, lääkkeetön hoitomuoto, mutta silti tehokas. Se tukee samalla terveyttä ja hyvää elämänlaatua kokonaisvaltaisesti parantuneen mikroverenkierron kautta. 

Läh­teet:

  1. Restless legs syndrome. NHS. 6.8.2018.
  2. Saarelma S. Levottomat jalat -oireyhtymä. Terveyskirjasto. Lääkärikirja Duodecim. Julkaistu 12.5.2020.
  3. Salminen A. Perip­heral hy­poxia and auto­nomic res­ponses in rest­less legs synd­rome. 2015.
  4. Levottomat Jalat – Restless Legs ry. Tunnis­tatko sairau­tesi – Levot­tomat ja­lat?
  5. Bohn W., Hess L., Burger R. The effects of the ”physical BEMER® vascular therapy”, a method for the physical stimulation of the vasomotion of precapillary microvessels in case of impaired microcirculation, on sleep, pain and quality of life of patients with different clinical pictures on the basis of three scientifically validated scales. J Complement Integr Med. 2013;10(Suppl):S5-12. 

Kirjoittanut terveystieteiden maisteri, sairaanhoitaja Riitta Hassinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.