Toipuminen surusta ja turvallisuuden tunteen menettämisestä vie aikaa

Rovaniemeläisellä Jessica Aschbergilla oli 27 koiraa, kunnes juhannuksena 2020 tuli pääsi hänen talonsa terassilla irti. Suurin osa koirista pelastui, koska ne olivat ulkotarhoissa tai Jessica sai ne pelastettua ulos talosta. Jessican suureksi suruksi kuusi talossa ollutta koiraa sai kuitenkin koko talon tuhonneessa tulipalossa surmansa ja kaksi jäi paloa pakoon juostessaan junan alle.

Hän itse pelastui vain vaivoin, sillä hän yritti paljain käsin ikkunalasia rikkomalla saada koiria turvaan, jolloin hänen ihonsa paloi pahasti ja lasinsirut rikkoivat ihoa vielä lisäksi. Turvallisuuden tunne oli myös mennyttä ja suuri suru menetettyjen koirien, kodin ja työn puolesta oli tullut tilalle. Kuinka elämä voikaan muuttua yhdessä päivässä.

Nyt tilanne näyttää jo valoisammalta, kun iho on parantunut hyvin ja monet ihmiset ovat auttaneet Jessicaa ja hänen koiriaan matkan varrella selviytymään pahimman yli. ”Olen todella kiitollinen kaikille minua ja koiriani auttaneille ihanille ihmisille. Ilman heitä en olisi selvinnyt.”

Koirien pelastusoperaatio palavasta talosta oli viedä hengen

Jessica oli terassilta kolinaa kuultuaan avannut ulko-oven, jolloin kuului valtava pamaus ja hän lensi kymmenen metriä nurmikolle. Tuli pääsi terassilla irti. Hän kuitenkin palasi palavalle terassille ja kiskoi koiria ulos talosta, minkä ehti, mutta ei saanut kaikkia koiria ulos. Hänen jalkapohjansa paloivat pahoin.

Kun ovesta ei enää voinut mennä sisälle, hän juoksi talon toiselle puolelle olohuoneen ikkunan alle, rikkoi ikkunan ja yritti saada loppuja koiria sitä kautta ulos. Lasinsirpaleita lenteli joka puolelle ja osa upposi Jessican ihoon, myös jalkapohjiin. Hän ei kuitenkaan saanut koiria turvaan. Näky oli järkyttävä, kun yksi hänen lempikoiristaan yritti tulla kohti, mutta kaatui ja syttyi tuleen. ”Se oli ihan hirveää”, kertoo Jessica suurta surua äänessään.

Jessica yritti edelleen päästä ikkunasta sisään, mutta joutui luovuttamaan, koska se oli liian korkealla. ”Onneksi en päässyt, sillä en olisi selvinnyt enää ulos elävänä.”

Onneksi ystävä osui paikalle – helikopterilla Jorvin sairaalaan Espooseen

Kun tuli lähestyi koiratarhoja, suuntasi Jessica avaamaan tarhojen ovia. Hän roikkui tarhan ovessa kiinni, kun hänen jalkapohjansa olivat niin pahoin palaneet. Silloin savun keskeltä hänen ystävänsä Riina juoksi häntä kohti. Riina oli sattumoisin ollut ajamassa miehensä kanssa Jessican talon ohi, kun he huomasivat palon. Riina nosti Jessican ylös ja sanoi, että nyt on lähdettävä. ”Hän pelasti minut varmalta kuolemalta”, kertoo Jessica liikuttuneena.

”Kasvoni ja kehoni olivat veressä, ja iho niin pahoin palanut, että sitä tippui pois, kun siihen koski. Tuskat olivat kovat ja ihmettelen, kuinka pysyin tajuissani”, kertoo Jessica. Riinan mies soitti hätäkeskukseen. Hän ja paikalle juhannushäistä yhtäkkiä ilmestyneet kaksi miestä alkoivat aukoa tarhojen ovia ja näin kaikki koirat saatiin vapaiksi ja pelastettua.

Ambulanssi, paloauto ja poliisi tulivat nopeasti paikalle. Pian Jessica olikin matkalla helikopterilla Jorvin sairaalaan Espooseen. Helikopterissa Jessica menetti tajuntansa ja hänet pidettiin nukutettuna sairaalassa viikonlopun yli.

Jessican kehosta 31 prosenttia oli palanut: pahimmin rinnat, selkä ja jalkapohjat, mutta vammoja oli myös varpaista polvien yläpuolle ja käsissä hartioihin asti. Lisäksi syvät haavat olivat vaurioittaneet hermoratoja.

”Nukutuksesta herättyäni itkin ja soitin äidilleni, että olen hengissä. Tajusin, että olin menettänyt lähes kaiken: koiria, toimivan kehon, kodin ja turvallisuuden tunteen.”

Monet ystävät ja tuntemattomat tulivat apuun

Jessican ystävät auttoivat löytämään koirille väliaikaisia koteja ja tutut eläinlääkärit olivat tarkistaneet niiden kunnon. ”Oli helpottavaa kuulla, että ne voivat tilanteeseen nähden hyvin.”

Jessican pojan isä levitti tietoa Jessican tilanteesta sosiaalisessa mediassa, jossa se tavoitti ja kosketti monia. Viestejä tulvi noin 2000 kappaletta ja monet lahjoittivat koirille ruokaa, huolehtivat niistä ja auttoivat talkoovoimin rakentamaan niille asuinpaikkoja. ”Se oli todella liikuttavaa. Ilman tätä apua ja kannustavia viestejä en olisi jaksanut”, huokaa Jessica.

Hänen kollegansa Ammattiopisto Lappiasta soitti ja lupasi, että Jessica saa asua koirineen Lappian asuntolassa niin kauan kuin haluaa. ”Se oli uskomattoman mahtava uutinen ja ele. Tämä ihmisten auttamishalu ja hyvyys on kantanut minua pitkälle ja olen heille todella kiitollinen!”

Fysikaalinen BEMER®-verisuoniterapia tuli myös apuun

Viikon Jorvissa oltuaan Jessica lennätettiin Rovaniemelle Lapin keskussairaalaan jatkamaan toipumistaan. ”Siellä ollessani kuulin ystävältäni BEMER-terapiasta ja sainkin sen heti sairaalassa ollessani käyttööni, kun BEMER Nordicin Merja Kämpe kuuli tapauksestani. Olen edelleen kovin kiitollinen tästä avusta ja lahjoituksesta.” Sairaalan henkilökunta oli myös myöntyväinen terapian käytölle.

Ihonsiirtoja ei tehty, koska tervettä ihoa oli jäljellä kovin vähän. Terve iho saikin kasvaa keinoihon alla. ”BEMER-hoidon aloitettuani ihoni punoitti hieman, mutta se tuntui kuitenkin auttavan ihon paranemiseen.”

Jalkapohjien kanssa oli ongelmia, koska niistä työntyi ulos pieniä lasihippuja, jotka näkyivät myös ultraäänikuvissa. Pari päivää BEMER-hoidon aloittamisesta lasihippuja alkoi työntyä ulos myös poskipäistä, selästä ja olkapäistä. Lasihippujen ulostyöntymistä jatkui ehkä puolitoista kuukautta. ”Ihoni oli näistä kohdista todella kipeä, mutta hyvä oli, että ne tulivat ulos”, toteaa Jessica.

Viiden kuukauden BEMER-hoidon käytön jälkeen iho oli parantunut todella hyvin ja nopeasti. Rovaniemen sairaalan hoitohenkilökuntakin ihmetteli nopeaa paranemisvauhtia sekä arpien olemattomuutta.

”Ihoni on todella hyvä nyt, mutta hermosäryt vaivaat minua vielä, joten kuljen rollaattorilla. Jalat myös turpoavat herkästi. Toivon, että saisin näihinkin ongelmiini ajan myötä helpotusta”, kertoo Jessica nyt reilun vuoden kuluttua onnettomuudesta.

”Sain BEMER-terapiasta apua myös nukkumiseen, sillä minulla oli pahoja nukahtamisvaikeuksia onnettomuuden jälkeen ja näin painajaisia.”

Elämä jatkuu

Viime vuoden heinäkuun lopulla Jessica pääsi sairaalasta ystävänsä kalustamaan asuntoon Lappian asuntolaan, josta hän on nyt muuttamassa Ranualle. Ystävien, oman pojan ja tuntemattomienkin apu ja tuki ovat kantaneet pitkälle.

Nyt 38-vuotias Jessica keskittyy täysin paranemiseen. Päivät kuluvat koirien kanssa touhutessa, kävellessä, ruokaa laittaessa ja levätessä. Rekiajeluillakin hän on jo viime talvena rekikoirineen päässyt käymään. ”Koirat ovat niin tärkeitä elämässäni, ne ovat osa perhettäni ja hyvin rakkaita. Tunsin rekiajelulla ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen, että oli ihanaa olla elossa!”

Mielessä päällimmäisenä on nyt kiitollisuus kaikkia auttaneita ihmisiä kohtaan, ja erityisesti heitä, jotka pelastivat hänet keskeltä paloa – vaikka surua ja turvallisuuden tunteen puutettakin vielä on jäljellä. Toipuminen kuitenkin etenee ja toivo sekä elämänilo ovat pikkuhiljaa palanneet. 

Toivotamme Jessicalle hyvää jatkoa toipumiselle!

Artikkeli perustuu haastateltavan omiin kokemuksiin, jotka eivät välttämättä ole yleistettävissä muihin ihmisiin. Mikroverenkierron paremman toiminnan seuraukset ovat yksilöllisiä elimistön tilanteesta riippuen.

BEMER®-terapian vaikutukset perustuvat parantuneeseen mikroverenkiertoon

BEMER®-verisuoniterapia on fysikaalinen hoitomuoto, joka parantaa pienten verisuonten heikentynyttä verenvirtausta. Näin se auttaa palauttamaan riittävän hapen ja ravinteiden tarjonnan kudossoluille ja poistamaan niistä kuona-aineita, minkä seurauksena kudoksilla, kuten vaikkapa iholla, aivoilla, lihaksilla, luilla tai sisäelimillä, on paremmat edellytykset toimia, uusiutua ja toipua – sekä tuottaa energiaa.

Terapia ei lääkkeen tavoin ole kohdennettu poistamaan tiettyä oiretta tai parantamaan tiettyä sairautta, vaan se toimii laajemmin, tukemalla mikroverenkiertoa, jonka seurauksena kehollamme on paremmat mahdollisuudet korjata omaa toimintaansa monella tavalla. Se siis auttaa kehoa toimimaan sillä tavalla, kuin sen luonnollisesti kuuluisikin.

Hoidon vaikutus ei välttämättä tunnu juuri miltään hoidon aikana, pientä mahdollista kihelmöintiä lukuun ottamatta, koska emme juuri tunne verenkiertoamme. Ja näin kuuluukin olla, koska tuskin haluaisimmekaan tuntea veren liikkeitä 100 000 kilometriä pitkässä verisuoniverkostossamme! Terapian tulokset tuntuvat sen sijaan usein pidemmällä aikavälillä olon yksilöllisenä kohentumisena.

Ota rohkeasti yhteyttä – kerromme mielellään lisää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.