NASA ja BEMER 

Ensimmäinen yhteistyösopimus allekirjoitettiin jo vuonna 2015. Nyt sopimus on saanut jatkoa. NASAlla on oikeus käyttää ainutlaatuista BEMER-signaalia. Tavoitteena on mm. löytää tukea astronauttien haasteille avaruuslennoilla. Ongelmana on esimerkiksi lihasten nopea rappeutuminen ja luiden haurastuminen. Palautuminen rankoista avaruuslennoista tarvitsee myös tukea sopeutumiseen takaisin painovoiman vaikutukseen.

Painoton tila ja G-voimat

Astronautteihin kohdistuu suuria G-voimia aluksen kiihdyttäessä irti maan vetovoiman vaikutuksesta ja uudelleen aluksen vauhdin hidastuessa paluun yhteydessä. Avaruuden painoton tila aiheuttaa keholle suuria haasteita. Elimistön nesteet aiheuttavat ongelmia liikkuvuutensa vuoksi, ja kiihtyvyys vaikuttaakin eniten verenkiertoon. Varsinkin nestetasapainossa, verenkiertoelimistössä, tuki- ja liikuntaelimissä, endokrinologisessa järjestelmässä (=kehon rauhaset) sekä tasapainoelimissä tapahtuvat muutokset aiheuttavat ongelmia joko avaruudessa olon aikana tai maahan paluun jälkeen. Luut haurastuvat nopeasti kuormituksen puutteessa, ja erityisesti asentoa kannattavat lihakset surkastuvat. Painottomuuden vaikutukset muistuttavat vanhenemiseen ja vuodelepoon liittyviä rappeutumismuutoksia.

Miten maan painovoima vaikuttaa verenkiertoon?

Aina kun nousemme seisomaan, maan vetovoima painaa verta sydämen alapuolella oleviin kehon osiin. Voit halutessasi testata: kun seisot ja kätesi roikkuvat alaspäin, ranteen laskimosuonet näkyvät isoina. Kun nostat kätesi pään yläpuolelle, laskimoveri valuu alaspäin ja ranteen laskimot pienentyvät. Näin maan vetovoima säätelee veren liikkumista. Avaruudessa ei ole painovoimaa, joten veri ei laskeudu luontaisesti kehon alaosiin, vaan pakkautuu rintakehään ja päähän. Tämä haittaa muun muassa aivojen verenkiertoa, veri ei kierrä kunnolla aivoissa vaan pakkautuu sinne, aiheuttaen astronauteille päänsärkyä, silmäongelmia, vaikeuksia ajatella ja toimia vaikeissa tilanteissa. https://www.nasa.gov/mission_pages/station/research/cciss_feature.html

Tämä on vain yksi esimerkki painovoiman puuttumisen ongelmista. Painottomassa tilassa oleilu aiheuttaa monia merkittäviä lyhyt- ja pitkäaikaisia muutoksia kehon toiminnoissa ja verenkierrossa – jopa näille erittäin hyväkuntoisille astronauteille.

Nesteet pakkaantuvat ja keho yrittää sopeutua

Myös kehon nestekierto eli lymfaattinen systeemi häiriintyy. Noin kaksi litraa soluvälitilan nesteitä nousee myös rintakehään ja päähän, aiheuttaen kasvojen turvotusta ja alaraajojen ohentumista. Pitkällä aikavälillä keho alkaa sopeutua tähän tilaan ja nestekierto tasoittuu

Sydänlihaksen ei tarvitse työskennellä avaruudessa niin paljon kuin maassa. Tämä aiheuttaa pitkällä aikavälillä sydämen koon pienenemistä sekä veren volyymin ja verenpaineen laskua. Ensimmäisen viikon aikana astronautit menettävät noin 10 % punaisten verisolujen massasta, koska veren massan nousu rintakehään aiheuttaa kehon virhetulkinnan: se luulee, että verta on liikaa. Veriplasman määrä laskee ensimmäisenä päivänä 17 %, koska hiusverisuonista plasmaa virtaa enemmän solujen välitilaan. Tilanne tasoittuu myöhemmin 10 % plasman määrän laskuun. Veren viskositeetti nousee, eli ”veri paksuuntuu”, ja veren kapasiteetti kuljettaa happea pienenee.   https://www.quora.com/What-are-the-effects-of-zero-gravity-on-blood-circulation-in-our-body-especially-in-our-heads-and-feet-due-to-lack-of-gravity

Paluu maanpinnalle vaatii pitkän sopeutumisen verenkierrolle

Pitkän avaruuslennon jälkeen verenkierto normalisoituu hitaasti. Maahan palattaessa solunulkoista nestettä laskeutuu jälleen alaruumiiseen painovoiman vaikutuksesta, ja seurauksena on akuutti hypovolemia (verenkierron ym. nesteiden vähyys), joka muistuttaa suuren verenvuodon jälkeistä tilannetta. Noin 80 % astronauteista kärsii alhaisesta verenpaineesta palattuaan maahan. Pystyasennon siedon heikkeneminen (ortostaattinen intoleranssi) vaivaa useimpia avaruuslennolta palanneita. Syynä ei ole pelkästään veren pienentynyt määrä vaan myös suoniston heikentyneet baroreseptori- ja vasokonstriktorivasteet.

(Lähteet:Buckey J C, Lane L D, Levine B D, ym. Ortostatic intolerance after spaceflight. J Appl Physiol 1996; 81: 7–18., ja Pavy-Le Traon A, Sigaudo D, Vasseur P, ym. Orthostatic tests after a 4-day confinement or simulated weightlessness. Clin Physiol 1997; 17: 41–55.) https://www.duodecimlehti.fi/lehti/1999/13/duo90341

Immuunijärjestelmän ongelmat painottomassa tilassa – valkosolujen heikentynyt toiminta

Oleskelu avaruudessa jättää jälkensä kaikkiin ihmisen elimistön soluihin. Painottomuus vaikuttaa ratkaisevalla tavalla myös bakteerien toimintaan, vaikka niissä on vain yksi solu. Ensimmäisten Apollo-lentojen 29 astronautista 15 sairastui pian Maahan paluun jälkeen.

Vuonna 2006 tehtiin testi, jossa lähetettiin avaruusmatkalle Fred Haisen sairastumisen syypäitä eli Pseudomonas aeruginosa -bakteereja sekä salmonellabakteereja, jotka aiheuttavat muun muassa suolitulehduksia. Kun pöpöt palasivat Maahan, niissä oli tapahtunut merkittäviä muutoksia. Niistä oli tullut entistä ärhäkämpiä, ja ne lisääntyivät huimaa vauhtia. Kehon immuunijärjestelmään painottomuus vaikuttaa päinvastaisesti kuin bakteereihin, joita sen pitäisi torjua. Imusolut, joiden tehtävänä on tuhota viruksia ja muita kutsumattomia vieraita, lisääntyvät painottomassa tilassa vaivalloisesti, jolloin elimistön vastustuskyky heikkenee. https://tieku.fi/ihminen/elimisto/avaruus-on-myrkkya-soluille

Fysikaalinen BEMER verisuoniterapia

BEMER-terapia tukee verenkierron toimintaa pienimmissä verisuonissa, nk. mikroverisuonistossa. NASA tutkii mahdollisuutta hyödyntää BEMER-signaalia avaruuslennoilla tukemaan astronauttien terveyttä sekä heidän palautumistaan lentojen jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *